Kuviani löytyy myös emännän Instagram jutusta:
http://statigr.am/marjatii

Takana ihana kesä. Monissa paikoissa pääsin taas käymään. Ehkä paras oli joka kesäinen Särkänniemen reissu. Tällä kertaa sinne oli järjestetty minulle ihan oma esitys, seurasin sorsien puuhailua privaatisti.

Ainakin yhtä kivaa oli Kuopion vierassatamassa kun tapasin vähän iäkkäämmän Kerryleidin.
Haistelimme herkästi toistemme kuonoja ja isäntäkin meni niin sekaisin että ei edes kuvaa huomannut ottaa.

Veneilyä harrastimme tosi aktiivisesti ja pisin reissu oli Tahkon vesireittiä pitkin Nilsiään, yhteensä 400 km edestakaisin. Minusta on tullut todellinen laivakoira.

Tyhmin kokemus oli Kallavedellä Iivarinsalon retkisatamassa yöpyessämme... joltakin naiselta pääsi irti pienikokoinen terrieri ja se syöksyi suoraan kurkkuuni kiinni. Onneksi pienokaisella oli pelastusliivit, joiden kahvasta isäntä sai tuon pahalaisen nostettua pois mylläkästä. En ole herkkä suuttumaan, yleensä käännän selkäni rähisijöille. Mutta kun tullaan suoraan kurkkuun kiinni niin osaan kyllä puolustautua, asettelin juuri omat hampaani pikkumiehen kurkulle, kun isäntä poisti sen pelistä. Onneksi.

Erityiskiitoksen veneretkiltä saa Juankosken Ruukin Kievari. Ystävällistä ja joustavaa palvelua ja todella isot pizzat. Kannattaa poiketa.

Moro vaan!

Olimme viime viikolla parin yön veneretkellä taas.
Menimme ensin Linnansaaren Perpulanluhtaan, mutta se tuntui että ei ole oikein meidän paikka ja niin siirryimme tuttuun Sammakkoniemeen. Tällä kertaa oli vähemmän koiria ja käärmeitä. Isäntä koitti taas tutustuttaa minua rantakäärmeeseen, mutta koska emäntä kielsi ensitapaamisella minun mennä edes lähelle moisia elikoita, en ollut huomaavinani niitä.

Linnansaaresta lähdimme Järvisydämeen Rantasalmelle ja siellä olikin hyvä beach jossa otimme aurinkoa ja vähän kuohuvaa juomaa emännän kanssa. Kävin uimassa kolme kertaa, hieman autettuna tosin. Isännän kanssa kävimme Aikhituvan terassilla patikoimassa, muuten otimme oikein rauhallisesti helteen takia. Savotanraitilla oli joku poloinen Husky häkissä, oli sillä kuuma varmaan ja siksi vähän ärtyisä minulle. Hienoja paikkoja, suosittelen käymään jos on maisemissa.

Tänään torstaina kävimme mätsäreissä täällä Varkaudessa. Tapansa mukaan isäntäväki unohti taas kaiken... ajelimme hakemassa rokotustokareita jne. mutta silti unohtui kamera. Koska armas Nokiamme on loppumassa ja heidän uudet hienot älypuhelimet ovat kotona rikkonaisina kaikki tyynni, jouduimme ottamaan kuvia aika vanhalla puhelimella (jolla kuitenkin edes pystyy soittamaan) Yhdestä kuvasta edes erottaa kumpi on koira ja kumpi emäntä. Saatiin punainen nauha, mutta sitten tiputtiin. Nätti kuulemma olen, mutta ei sais peitsata. Tyhmää. Isäntä yltiöpositiivisena näki hyvän puolen siinä että minun häntää ei tarvitse pitää kädellä, se kyllä sojottaa niin nätisti aina kaarella että ei mitään rajaa.

Mätsäreissä minua taas kutsuttiin vaikka minkä rotuiseksi, perinteinen Snautseri nyt tuli joka kulmalla. Eksoottisin oli isännän kuulema kommentti katsojien joukosta.
Eräs mies oli innoissaan hehkuttanut vaimolleen että tuo musta on ihan kuin heidän koira. Isäntä kysynyt että onko teilläkin Kerry? Ei kuulemma kerry mitään, heillä on Suomenpystykorva? Poikkeuksen teki eräs rouva joka tuli jututtamaan ja kysyi että olenko Kerrynterrieri.

Mieleen jäi myös vanhemmat rouvat jotka ihasteli miten sileä ja ihana turkkini on ja sitä että heidän tekemät jauhelihapihvit eivät välttämättä kelpaa minulle, ihme koira :)

Ainiin, meinas unohtua päivällä tehty lenkki. Menimme rantaan ja siellä oli mätsärituomarimme Laura laumansa kanssa. Huomasin heti että nyt pääsen tutustumaan Irlanninsusikoira Peran kanssa. Laura kysyi että saako Pera haistaa... no se tuli lähelle ja totta kai koitin pääsisinkö kiipeemään sen selkään kyytiin. Pera ei tykännyt ja konahti. Ehkä jopa hetken olin hämilläni, mutta sitten kiinnosti kaikki taas valtavasti. Kumma kun ei oikein kukaan ymmärrä jos vähän kiipeilen selkään.
Staffi Hemmo oli kokoajan hieman vaivaantuneen oloinen, se kuulemma häpesi minun riekkumista kertoi isäntä myöhemmin. Hienoja lajitovereita silti!

Juhannus juhlista jaloin... vaikka kolmella

Niin vaan saa tämä koirapolo osumia. Olimme viettämässä koirien Juhannusta Linnansaaressa. Pitkään iloa kestikin, mutta sitten tarttui vasemman peukun kynsi ilmeisesti erään Martan pantaan ja repesi töröttämään sivulle. Niin hauskaa kun olisikin ollut... Maanantaina ne nukutti minut ja operoivat peukun kuntoon. Toivottavasti.

Nyt on tuommoinen tuppelo tassussa ja vielä laittaavat kurarukkasen jalkaan kun mennään ulos. Hävettää. Varasivat jonkun muovikauluksenkin, mutta onneksi eivät kai ole
tajunneet minne se kuuluisi laittaa.

Onneksi uusin tulokas possu hoitaa minua.
Silläkin on sorkka pipi ja hoidan myös sitä.
Näyttää vaan pahasti siltä että joudun amputoimaan tuoltakin sorkan tai kaikki.

Veneily on pop. Ollaan ajeltu pitkin Saimaata. Rankkaa mutta niin antoisaa puuhaa.
Olimme yötä Linnasaaren kansallispuistossa. Upea paikka. Siellä oli myös joku toinen eläin, en ollut varma sen lajista niin en sanonut sille mitään. Isäntäväki väitti että se oli koira, tiedä sitten.
Kanavassa minun täytyy seurata tarkasti että ihmiset toimivat oikein.

Onnea Elli ja Risto!

3.6.2012 Mejä-koe, Mikkeli
Dinetten Grand Faucille “Elli” AVO1 / 1st prize in open class!!!

19. & 20.5.2012 Purho, Miehikkälä, mejä-kokeet
Dinetten Grand Faucille “Elli” AVO2, 34 pistettä, ohjaaja Risto Härkönen

Ei ole mennyt harjoittelumme näemmä metsään :)

Onnea myös näyttelymenestyksestä.

Milloinhan minä pääsen tositoimiin molemmissa lajeissa.

Ylenpalttiselle peitsaamiselle taisi löytyä yksi selitys,
minulla on virtsatietulehdus. En viitsinyt siitä enemmän elämöidä,
istuin vähän hassusti ja sitten rupesin pissaamaan verta, niin huomasivat
isäntäväkikin että jotain on vialla.
Lääkäri arveli että on voinut olla kipuja ja juoksu vähän tiukassa.
Antibioottia niskaan ja 10pv nappikuuri. Jospa se tästä.

Jopa aika on taas rientänyt. Lumet on poistuneet ja monenlaista on taas sattunut. Verijälkeä olemme harrastaneet ja aloitimme näyttelyharjoituksissa käynnin. Olen kova poika peitsaamaan, sain oikein kehuja siitä. Isäntä vie kuulemma hierojalle, epäilee että selkäni olisi jumissa. Itse se on ainakin jumissa... Nyt saimme lopullisen vahvistuksen sille että olen allerginen kanalle. Kaikki ruoka missä on kanaa tai pelkkä kana sekoittaa minun mahan. Acana lamb&apple on osoittautunut minulle sopivaksi, maistuvaksi ja saan sillä kerättyä myös hieman kadonnutta massaa. Possun korvat ja naudan mahalaukku myös sopivat ja ovatkin suurta herkkuani. Olemme viiletelleet pitkin maita ja mantuja niin jalan kuin pyörälläkin. Alakaa vain tuo isäntäväki olla niin raihnaista että millähän kohta liikutaan? Kellä on vettä jo toisessa polvessa ja millä mitäkin selkäkipua... saa nähdä. Onneksi ostivat matkaveneen jolla voi liikkua vähän vaivaisetkin. Sepä onkin metka kapistus, kannella on ihana haistella tuulen tuomia hajuja ja sisällä voi ottaa unia. Kävimme ensimmäisen pidemmän lenkin viime viikonloppuna ja olin aivan myyty tälle lajille. Kesälomalla teemmekkin kuulemma oikein kunnon reissun, ihanaa!

Jäällä

Kävimme ihmettelemässä avatun syväväylän lähellä kun linnut olivat päässeet avoveteen.
Ihana ilma!

Trimmaus

E: Roxyn emäntä Hanna oli kuonomurujen blogissa kysellyt vinkkejä trimmauksesta. Mekin harjoittelemme tätä, joten koitetaan herättää edes jonkinlaista keskustelua aiheesta. Annetaan isännän tällä kertaa kirjoittaa, kun se pääasiassa tuota hommaa joutuu tekemään. Kurjaa muuten että roduillamme ei ole minkäänlaista ainakaan meidän tiedossa olevaa suomalaista foorumia.

I: Tämän vajaan vuoden aikana kun olen Eetua leikellyt olen 'oppinut' ne asiat ainakin jotka kasvattaja Mirka sanoi jo alkumetreillä. Pesu ja hoitoaineena Kelco, Ultra Blue White ja Ultra Silk. Saksina Roseline 88081. Kokeilin alkuun halvemmilla saksilla, ero noihin on järkyttävä. Samoin eläinkaupan suosittelema punaisia sävyjä korostava pesuaine ei käy edes hätätilassa silloin mustana olleelle koiralle :] Ahkerasta pesusta huolimatta Kelcon ekat purkit kestivät noin 8kk, aika halpaa käytössä.

Eetulla on menossa turkin kanssa aika hankala vaihe, ohutta karvaa pukkaa välillä sieltä täältä ja takkuja tulisi helposti jos jättää harjaamatta. Ainakin tässä vaiheessa olen huomannut että pesulla on suuri merkitys tuleeko trimmauksesta mitään. Vähän hutiloitu pesu kiireessä ja turkkia on mahdoton saada karstattua ilmavaksi ja tasainen leikkaus on mahdotonta. Parhaan tuloksen mielestäni saan kun kastelen turkin läpikotaisin ja puristelen ylimääräisen veden. Lisään shampoon ja varmistan että se menee ihoon asti, annan vaikuttaa vähintään 5min. ja huuhdon tarkasti kaiken pois. Hoitoaine ja sama juttu, antaa vaikuttaa kanssa jonkun aikaa.
Kuivaus puristelemalla ylimääräiset vedet pois ja ukko pyyhkeiden sisään. Tästä Eetu muuten pitää eniten, nukkuu yleensä emännän syliin pyyhkeiden sisään ja ei haluaisi nousta pois :) Pyyhkeillä hankaus ei ole kokemuksien perusteella hyväksi turkille. Tehokkaalla föönillä kuivaus puolikuivaksi ja sen jälkeen karstan kanssa vastakarvaan föönaten turkki 'pystyyn'. Jos näyttää tarpeelliselle niin puudelikammalla avataan juuria myöten.

Itse leikkaukseen olen varmaan vähän liian amatööri sanomaan mitään. Itse olen katsellut muiden koirien kuvia ja trimmausvideoita, sekä koittanut ottaa mallia ja samalla miettinyt minkälainen tyyli olisi Eetun mallille sopiva. Aivan liian pitkänä olen pitänyt turkkia varsinkin mahan alla ja jaloissa. Vaikea, mutta mielenkiintoinen harrastus tuo leikkeleminen. Mitä enemmän katselee trimmaustyylejä, huomaa myöskin miten valtavat erot on koirissa ja niiden turkeissa.
Muutamia linkkejä joista olen olevinani saanut jotakin oppia:

http://www.youtube.com/watch?v=uw4Pv6-gdvI
http://www.dailymotion.com/video/xebt3u_how-to-groom-a-kerry-blue-s-head_animals

Kesämuistoja

Olihan tänään saunapäivä?

Eetu ja Emppu Egyptissä

Metsänpeikko

Pieni koira suuressa metsässä. Kelit kohdallaan, WUH!

Kevättä kohti

Hei kaikki! Kevät on tulossa ja kauniita ilmoja pukkaa. Emäntä teki minulle ihanan lämpimän kevätpuvun. Tämä on kuulemma sellainen vähän niinkuin pyhäpuku. Aloittaa tekemään nyt jotain sporttisempaa. Flunssaa on vähän pidellyt, eilen yskitti ja tuli vähän limaa, sekä väsytti vietävästi. Tänään ei ole ollut oireista tietoakaan ja virtaa on piisannut. Toivottavasti meni noin vähällä ohi.

Joulu ja uusivuosi, 1.V SYNTTÄRIT!

Seurailin jo pidempään että nyt on tapahtumassa jotain erikoista. Ihmiset olivat ihmeen kiireisiä ja emäntä rapisteli iltamyöhään keittiössä erilaisten askareiden parissa. Olin tiukasti asiantuntijana joka hommassa, oli se sitten ruokiin tai lahjojen paketointiin liittyvää. Siivous on eritoten seurattava tarkkaan että varmasti tehdään kunnolla. Yleensä seuraan emäntää ja imurin suulaketta hyvinkin läheltä.

Eräänä päivänä isäntä ja emäntä toivat sisään oikean puun! Jopa oli hieno homma, puu laitettiin johonkin ihmeen laitteeseen jonka juurella oli vettä. Kätevää että pystyi juomaan myös olohuoneessa.

Olin odottelemassa isäntäväkeä saunasta kun se tapahtui, sisään tuli punanuttuinen ukko ja se toi mukanaan isot kasat paketteja, lahjoiksi niitä kutsuivat. Hieman täytyi olla äkäinen, kuka ihme tuo ukko luuli olevansa? Hyvä ukko se oli, minun paketeistä löytyi valtava luu ja aktivointilelu.

Välissä oli muutama rauhallisempi päivä mutta sitten alkoi hössötys uudelleen... mummolassa käydessämme alkoivat toitotella minulle: Hyvää syntymäpäivää? onkohan se oikeasti jotain hyvää?
Palasimme kotiin ja seuraavana aamuna 31.12 oli piru irti! Koko porukka höpötti samaa Hyvää syntymäpäivää! Emäntä ojensi minulle kakuksi sanomansa ruoka- annoksen jonka päällä paloi kynttilä... sekaisin koko sakki. Saatiinhan se kynttilä sammutetuksi ja sain syödäkseni.
Lähdimme isännän kanssa kolmen tunnin pituiselle lenkille, sain olla kaksi kertaa irtaallaan ja ilma oli todella nätti. Olimme tänne, sivulle, istu, nami leikkiä pitkät tovit. Tapasimme myös 3kk ikäisen karhukoiran pennun jonka kanssa sainkin telmiä hetken! Aika helmeä.

Ilta alkoi pimetä ja kello lähestyi kello kuutta. Ulkona alkoi paukkua, epäilen että joka talossa alettiin siivoamaan ja mattoja paukuttelivat. Isäntäväki oli ajatellut lenkitellä minua kunnolla ennen kuin kaikki alkavat siivoamaan, luulivat että se voisi pelottaa minua :) Eivätkö jo tajunneet siitä kun kesällä jyrisi taivaalla (joku ukkonen kuulemma) murisin sille takaisin keskellä pihaa. Ei minua äänet pelota, kävimme pihalla pitkin iltaa ihailemassa kun oikein kipinät lensivät pitkin taivasta siivouksen tuoksinassa. Aika hienon näköistä. Myöhemmin kuulin että se olikin joku ilotulitus, ilmeisesti MINUN syntymäpäivän kunniaksi!