Jopa aika on taas rientänyt. Lumet on poistuneet ja monenlaista on taas sattunut. Verijälkeä olemme harrastaneet ja aloitimme näyttelyharjoituksissa käynnin. Olen kova poika peitsaamaan, sain oikein kehuja siitä. Isäntä vie kuulemma hierojalle, epäilee että selkäni olisi jumissa. Itse se on ainakin jumissa... Nyt saimme lopullisen vahvistuksen sille että olen allerginen kanalle. Kaikki ruoka missä on kanaa tai pelkkä kana sekoittaa minun mahan. Acana lamb&apple on osoittautunut minulle sopivaksi, maistuvaksi ja saan sillä kerättyä myös hieman kadonnutta massaa. Possun korvat ja naudan mahalaukku myös sopivat ja ovatkin suurta herkkuani. Olemme viiletelleet pitkin maita ja mantuja niin jalan kuin pyörälläkin. Alakaa vain tuo isäntäväki olla niin raihnaista että millähän kohta liikutaan? Kellä on vettä jo toisessa polvessa ja millä mitäkin selkäkipua... saa nähdä. Onneksi ostivat matkaveneen jolla voi liikkua vähän vaivaisetkin. Sepä onkin metka kapistus, kannella on ihana haistella tuulen tuomia hajuja ja sisällä voi ottaa unia. Kävimme ensimmäisen pidemmän lenkin viime viikonloppuna ja olin aivan myyty tälle lajille. Kesälomalla teemmekkin kuulemma oikein kunnon reissun, ihanaa!