Verijälkeä ja purjehdusta

Olimme isännän kanssa perinteisellä rantatien lenkillä kun havaitsin metsässä liikkuvan miehen. Miehen touhu näytti vähän erikoiselle... se tarpoi risukossa ja sillä oli joku naru perässään. Katsoin ensin että pitää olla tosi pieni koira tuon narun perässä, kun se hukkuu kokonaan kanervikkoon? Sitten sieraimiini tunkeutui outo haju. Oli pakko ryhtyä haistelemaan oikein tarkasti pää pystyssä.

Metsien mies huusi isännälle: 'Näyttää varmaan vähän oudolle... tiedätkö mitä olen tekemässä?'
Isäntä vastasi että on minulla vähän hajua mitä olet tekemässä, niin oli hajua minullakin. Se oli kuulemma joku verijälki jota mies metsään veti. Hän ehdotti että testaisimme, kun koira (minä) näyttää haistavan veren tieltä käsin. Isäntä kieltäytyi kohteliaasti, että emme viitsi sotkea jälkeä.
Seuraavana iltana tapasimme samalla lenkillä tämän miehen ja Grand Basset Griffon Vendeen merkkisen koiran joka oli nimeltään Elli. Elli oli seurannut juuri jäljen ja niimpä mekin tohdimme kokeilla jälkeä.
Löysin isännän opastuksella ns. makuun josta jälki alkoi. Seurasin jälkeä muutaman kymmenen metriä läheiselle ojalle, mutta sitten Elli sotki taas ajatukseni. Isäntä ja tuo metsien mies tuntuivat olevan innoissaan suorituksestani? Tuntuivat sopivan jälkien teosta ja vaihtoivat puhelinnumeroita.

Niimpä eräänä päivänä tuo mies tuli meille ja lähdimme läheiseen metsään. Täällä olikin jälki jonka nuo konnat olivat käyneet tekemässä jo kahta vuorokautta aikaisemmin. Isännän ohjattua minut ensimmäiselle makuulle tutkin sitä tarkasti ja sitten seurasin jälkeä noin metrin. Katsoin isäntää että näinkö tämä homma toimii? Se oli innostunut ja kertoi minulle että se on jälki, seuraa. Seurailin jälkeä helposti mäkeä ylös ja sitten tuli makuu. Eikä mikä tahansa makuu, siellä oli luun näköinen puun karahka jonka alla oli muovipussi. Pussissa oli naudan kuivattua mahalaukkua palanen! Tämä ei olekkaan mikään tyhmä laji.

Tämän jälkeen on käyty muutaman kerran seurailemassa helpohkosti noita miesten 'jälkiä', pääasia että aina siellä lopussa on jotain herkkuja. Viimeksi ei vaan mennyt oikein putkeen, päästyäni loppuun ja nautittuani nakkiherkun satuin pyörähtämään maa-ampiaispesään... ei ollakkaan pitkiin juostu niin kovaa kotiin. Vielä sisällä isäntä kaiveli turkistani ampiaisia. Meni muutama päivä että en säikkynyt kaikkia kosketuksia turkissa. Onneksi ne pirulaiset eivät tainneet saada pistettyä minua. Oppia ikä kaikki.

Lopuksi vielä hauskempaa kun ampiaiset, nimittän purjehdusta ja makkaran paistoa laavulla. Tutustuin tuossa veneilyn ihmeelliseen maailmaan. Muuten kiva laji, mutta kylmä meinasi vaivata väsynyttä koira poloa. Onneksi Valtteri antoi takkinsa ja piti minua lämpimässä sylissä, kun meinasi hytisyttää. Totuin myös pelastusliiveihin ja nyt ne päällä voi jo liikkua. Alkuun ne halvasivat minut kokonaan :)

Turvassa



Saaressa Syvärillä

Koiranäyttelyt ja Veljeni Ossi

Olemme kierrelleet lähiseudun näyttelyitä turistina ja opettelemassa käyttäytymistä näyttelyalueella.
La 13.8 oli vuorossa Joensuun Elokarelia 2011 KV näyttely. Paikalla olikin taas muutamia Kerryjä joiden valmistautumista ja esiintymistä seurasin mielenkiinnolla.
Yritin tutustua myös kajaanilaiseen vähän vanhempaan kerry herraan Santtuun, mutta kemiamme ei oikein tuntunut kohtaavan ja Santtu oli vähän hermona, koska oli ottanut yhteen vähän aikaisemmin vehnäkämppiksensä kanssa. Näyttelyssä oli kivaa ja sää suosi sielläkin.

Näyttelyistä ajelimme Outokumpuun jossa asustaa veljeni Orson eli Ossi. Isännät olivat sopineet tärät läheiselle urheilukentälle jonnekka mennessä tapasimmekin! Olipa riemullista tavata saman ikäinen ja samoista asioista kiinnostunut lajitoveri. Alkuun leikkimme karkasi käsistä ja isännät joutuivat hieman irrottelemaan meitä takajaloista vetämällä, mutta sitten opimme leikkimään vähän siivommin. Taisi isännätkin valvoa vähän tarkemmin että meillä ei mene liian totiseksi... hauskaa oli ja useampi tunti vierähti. Kuulin kun isännät sopivat että yritetään tavata vähintään kerran kuussa, toivottavasti tämä toteutuu.

Mä edessä ja Ossi taustalla <3

Konkareita menossa kehään

Kesäkuulumisia

Heips, jopa on kesä mennyt nopsaan ! Olemme olleet koko kesän kiireisessä matalaliidossa.
Isäntä piti tänä kesänä oikeata kesälomaa ja olemme kerenneet siis myös reissuilemaan.

Aloitimme retken Tampereelta ja olimme siellä Särkänniemessä koko päivän. Miten ihanaa olikaan kun koira voi olla huvipuistossa mukana! Olin siellä todella kiltisti ja seurailin kiinnostuneena erilaisten laitteiden toimintaa. Välillä kävimme isännän kanssa syrjemmällä puistossa syömässä ja taas palasimme pelipaikoille. Matkustin myös haitaribussissa ihmisjoukon keskellä ja se meinasi alkuun olla vähän liian jännittävää. Tampereella olimme yötä hotellissa  joka olikin kiva kokemus, kaikki olivat niin ystävällisiä ja hymyilivät aina kauniisti kun viilettelin hotellin tiloissa. Ehkä parasta hotellissa oli lähistöllä oleva lintupuisto... isäntä ei tajunnut sinne mentäessä niitä ihme kylttejä joissa on koiran päällä joku ristikko. Puiston perällä olikin häkeissä paljon lintuja ja myös irtaallaan maassa vilisi erilaisia lintuja joista pidinkin eritoten.

Tampereelta me lähdimme kasvattajani Mirkan luo Turun kupeeseen. Harmittavasti myöhästyimme sovitusta aikataulusta erinäisten lapsiperheessä välillä sattuvien viivästysten takia. Viimeinen silaus oli hotellin parkkihalliin juuttuminen puuttuvan parkkikortin takia ja matkalla 60km/h etenevä neljän erikoiskuljetuksen letka... pääsimme kuitenkin perille ja olikin todella kiva nähdä kasvattiperhettä!
Mirka trimmasi minut ja olikin sen jälkeen tosi upea olo.

Täältä jatkoimme matkaa Turun Ruissaloon. Isäntä osti teltan jota kokeilimme jo yhden yön kotipihassa ja minusta oli tosi mukavaa nukkua siellä ja herätä aamulla lintujen lauluun.
Niinpä nukuimme Ruissalossa teltassa. Ilmat olivat todella (läkähdyttävän) ihanat.
Vietimme Turussa pari päivää.

Turusta jatkoimme matkaa Tammisaareen jossa asustimme taas leirintäalueella. Kävin meressä uimassa ja seurustelin alueen muiden lemmikkien kanssa. Paras lomatuttavuus oli cockerspanieli narttu jonka kanssa olikin hauska telmiä. Ilmat olivat todella mahtavat, vähän liian kuumat jo minun makuun. Rannalla makailin puun varjossa, märkä pyyhe päälläni ja siemailin kylmää vettä.

Tammisaaresta jatkoimme Snappertuunaan ja kävimme katsomassa Raaseporin linnan rauniot. Ne olivatkin aika metka paikka näin koiran näkökulmasta. Seuraavaksi menimme Mustioon jossa tarkastimme Mustion linnan ja sen ihanat puutarhat. Sain näissäkin paikoissa aika paljon ihailevia ja ihmetteleviä katseita osakseni, miten kiltisti osasinkaan olla väkijoukoissa. Puutarhat olivat niin hyvin hoidettuja että en edes iljennyt pissiä siellä.

Mustiosta siirryimme Tarja tädille Vantaalle. Miten kiva olikin nukkua oikessa talossa!
Tarja tädin luona oli myös hieman viileämpää kuin leirintäalueilla, joka sopi minulle hyvin.

Vantaalta suunnistimme Helsinkiin länsisatamaan ja sitten jouduinkin laivaan! Olin autossa autokannella yksin koko matkan ajan, vähän kyllä jännitti. Matka oli nopeasti ohi ja sitten olimmekkin Tallinnassa.
Tallinna oli kiva paikka, asuin hotellissa ja pääsin käymään monessa uudessa paikassa. Paras oli vanha kaupunki, siellä ei ollut muita eläimiä kun minä ja joitakin kissoja. Käyttäydyin todella asiallisesti ja tutkin tätä hienoa kulttuurihistoriallista paikkaa kiinnostuneesti.
Taksikyyti Tallinnassa oli omanlainen kokemus, kuljettaja ajoi tuhatta ja sataa ikkunat auki ja minua kun hermostutti niin kuola räiskyi pitkin autoa. Se ei kuulemma kuljettajaa haitannut, hänellä oli itsellään Mopsi ,se kai pelasti tilanteen?
Paluumatka Suomeen sujuikin paremmin ja taisin jopa nukahtaa laivassa.

Helsingistä ajoimme Vantaan kautta kotiin Varkauteen ja sitten olikin hetki hieman levähtää kotona.


                                                    Mirkan luona trimmattuna

Lomafiiliksissä

Ei kai noi hipit meinaa viedä meidän pyykkejä?

Moi!

Turistit Tallinnassa