Tänään oli sateinen päivä. Minua sade ei haitannut. Oikeastaan oli tosi kiva käydä ulkona reippailemassa, ei tuullut enää niin kuin aikaisemmin. Nukuimme tänäänkin emännän kanssa ulkoilun ohessa päiväunet, se on aika kiva kun ei tarvitse yksin olla päivällä. Emäntä testasi pariin otteeseen miten viihdyn hetkisen yksi kotona ja se meni ihan kivasti, välillä on hyvä olla omissa oloissakin. Ruoka ei oikein tänään maistunut, mistähän johtuneekaan.
Testailin tänään kotiin tulevia että mitä reagoivat jos annan pari terävää haukkua kun tulevat kotiin. Valtterilla piti pokka hyvin siinä 'en huomaa sinua' leikissä. Isännällä ei mennyt ihan niin hyvin... se meni ihan sekaisin haukuista ja alkoi höpisemään heti jotakin. Se sai haukkuja sitten myös emännältä, kertoi myöhemmin että on kyllä jo tottunut niihin.
Emilia käytti minua ulkona myös ja halusin ilahduttaa sitä ja teinkin pissan ulos. Valtterin kanssa käydessä olikin oikein hyvä kunto ja ajoin oikein kunnon rallia pyykkinaru/hihna yhdistelmässä, aika hyvä keksintö.
Tänään meidän piti mennä Valtterin ja isännän kanssa tutustumaan hieman koirakentälle, mutta kun satoi niin touhusimme kotona. Tytöt olivat ratsastamassa ja me pojat olimme ulkona. Tyttöjen tultua lähdimme autoilemaan. Taas se hieman jännitti alkumatkasta, mutta sitten helpotti. Tulomatkalla uskaltauduin jo hieman nousemaan penkiltä ja tutkimaan maisemia. Ei koirakentälläkään näkynyt olevan ketään.
Isäntä testasi taas minua oikein kunnolla, paistoi makaraa takassa ja paistamattomat makkarat olivat lautasella takan edessä. Lähestyin niitä ja se komensi että ei. Kävelin ohi vilkaisematta niihin ja sen jälkeen en edes katsonut siihen suuntaan. Kyllä se vilkuili minua ihmeissään.
Nousin tänä iltana taas omatoimisesti portaat yläkertaan, piti käydä sanomassa hyvät yöt lapsille. Tämä oli jo toinen kerta kun kiipesin nuo älyttömän jyrkät portaat yksin ylös. Huomenna kuulemma isäntä tekee portin että en yksin hortoilisi portaissa... tyhmää. Ekalla kerralla en edes huomannutkaan että yläkerrassa asuu kaksi muuta jamppaa, kuulemma Pete ja Pate. Valkoisia ovat ja sanovat niitä Gerbiileiksi. Ihan ok tyyppejä, kunhan pysyvät siellä omassa lasikodissaan...
Nyt on iltalenkin aika, aamulla alkaa kuulemma isäntä kolisemaan karvan yli kello viisi.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Autoilun riemua
Pakko oli kertoa mitä joutui vielä illasta kokemaan tämä koiraparka. Lähdettiin siis sinne autolenkille, koko porukka ripusti minulle turvavaljaita ja joutui olemaan todella kärsivällinen että saivat ne vihdoin oikeinpäin laitetuksi. Hankalia hommia...
Istuin Valtterin kanssa takapenkillä ja silloin se taas iski, aloin tärisemään ja suuta kuivasi. Äh, ei kuivannut tosiaankaan, kuola rupesi valumaan kuin ne kuuluisat putoukset. Mikähän kumma tuon aiheuttaa? Olisikohan päivällinen raejuusto ollut hieman käynyttä ja pukkasi pientä kankkusta? Mitä olikaan niin hengissä selvittiin ja kun päästiin kotiin niin tuli taas todella riehakas ja riski olo ja hetken riehuttuani pyykkinarussa se tapahtui taas, kehuja tuli jälleen. Helppoa, vaikka ilman käsiä. Shit happens vai miten ne savossa sanookaan.
Kuulin isäntäväeltä että tätä blogiani lukee ainakin kasvattajani Mirka ja iso nippu ukkeja ja mummoja siellä Nilsiässä. Moro teille kaikille ja on kiva tavata Nilsiän väkeä viikonloppuna Emilian synttäreillä!
Istuin Valtterin kanssa takapenkillä ja silloin se taas iski, aloin tärisemään ja suuta kuivasi. Äh, ei kuivannut tosiaankaan, kuola rupesi valumaan kuin ne kuuluisat putoukset. Mikähän kumma tuon aiheuttaa? Olisikohan päivällinen raejuusto ollut hieman käynyttä ja pukkasi pientä kankkusta? Mitä olikaan niin hengissä selvittiin ja kun päästiin kotiin niin tuli taas todella riehakas ja riski olo ja hetken riehuttuani pyykkinarussa se tapahtui taas, kehuja tuli jälleen. Helppoa, vaikka ilman käsiä. Shit happens vai miten ne savossa sanookaan.
Kuulin isäntäväeltä että tätä blogiani lukee ainakin kasvattajani Mirka ja iso nippu ukkeja ja mummoja siellä Nilsiässä. Moro teille kaikille ja on kiva tavata Nilsiän väkeä viikonloppuna Emilian synttäreillä!
Pyykkinarussa tuntee vapauden
Tänään isäntä heräsi vähän myöhemmin ja sainkin nukkua hieman pidempään. Aloitimme aamun taas ulkoilulla ja sama hyytävä tuuli tuntuu jatkuvan edelleen. Ei ole yhtään kivaa kun ei kunnolla kuule mitä ympäristössä tapahtuu.
Isäntä tuli tänään kotiin ruokatunnilla ja toi pussillisen kaikkia 'tarpeellisia' tarvikkeita eläinkaupasta, olivat saaneet tätit myytyä sille vaikka minkälaista vempainta ja ainetta. Puhdistimme korvat ruokkiksella ja se ei ollut minusta yhtään paha juttu, koska eilen illalla alkoi jo hieman toista korvaa kutittelemaan. En ole tosin varma osasiko isäntä niitä kunnolla puhdistaa, kun on vielä nuo korvat liimattu tuohon otsalle. Ei ole ainakaan nyt tarvinnut korvanseutua rapsutella tassulla ja kyllä vanulapuissa näkyi olevan jotakin möhnää, niitä pitikin haistella aika tunteella.
Emäntä sai kummallisen päähänpiston ja laittoi minun talutushihnaan jatkoksi pyykkinarun ja seisoa töllötti pihalla ja katsoi kun juoksentelin ympäriinsä. Ajattelin että palkkioksi tästä teen kakan pihamaalle ja tästäkös emäntä innostui kehumaan, kummallisia nuo ihmiset... ajattelin että kai se sitten on ok kakkia myös ulos ja tein kasan ulos myös iltapäivällä . Riemua tuntui riittävän koko porukalla... kummaa touhua.
Ruokakin alkoi maistua ja söin kupin ensikertaa tyhjäksi. On näköjään pakko, muuten kuppi tuntuu häviävän jos käyn välillä tarkistamassa kodin yleistä tilaa.
Niin, tuli mieleen että eilen illalla kävimme ulkona vielä pimeän aikaan ja oli aika paljon jännittävämpää kuin valoisalla. Ei tuullut niin paljon ja joka puolelta kuului jännittäviä rapsahduksia ja rapinoita. Olin kyllä omasta mielestä aika rohkea ja reipas!
Lähdemme juuri autoajelulle ja käymme kuulemma jo hieman pidemmän lenkin jossakin Prismalla? ja testaamme samalla isännän 'loisto' hankintoja eli valjaat joissa turvavyökiinnitys.
Isäntä tuli tänään kotiin ruokatunnilla ja toi pussillisen kaikkia 'tarpeellisia' tarvikkeita eläinkaupasta, olivat saaneet tätit myytyä sille vaikka minkälaista vempainta ja ainetta. Puhdistimme korvat ruokkiksella ja se ei ollut minusta yhtään paha juttu, koska eilen illalla alkoi jo hieman toista korvaa kutittelemaan. En ole tosin varma osasiko isäntä niitä kunnolla puhdistaa, kun on vielä nuo korvat liimattu tuohon otsalle. Ei ole ainakaan nyt tarvinnut korvanseutua rapsutella tassulla ja kyllä vanulapuissa näkyi olevan jotakin möhnää, niitä pitikin haistella aika tunteella.
Emäntä sai kummallisen päähänpiston ja laittoi minun talutushihnaan jatkoksi pyykkinarun ja seisoa töllötti pihalla ja katsoi kun juoksentelin ympäriinsä. Ajattelin että palkkioksi tästä teen kakan pihamaalle ja tästäkös emäntä innostui kehumaan, kummallisia nuo ihmiset... ajattelin että kai se sitten on ok kakkia myös ulos ja tein kasan ulos myös iltapäivällä . Riemua tuntui riittävän koko porukalla... kummaa touhua.
Ruokakin alkoi maistua ja söin kupin ensikertaa tyhjäksi. On näköjään pakko, muuten kuppi tuntuu häviävän jos käyn välillä tarkistamassa kodin yleistä tilaa.
Niin, tuli mieleen että eilen illalla kävimme ulkona vielä pimeän aikaan ja oli aika paljon jännittävämpää kuin valoisalla. Ei tuullut niin paljon ja joka puolelta kuului jännittäviä rapsahduksia ja rapinoita. Olin kyllä omasta mielestä aika rohkea ja reipas!
Lähdemme juuri autoajelulle ja käymme kuulemma jo hieman pidemmän lenkin jossakin Prismalla? ja testaamme samalla isännän 'loisto' hankintoja eli valjaat joissa turvavyökiinnitys.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Arki alkaa
Illalla emäntäni meni lasten kanssa yläkertaan nukkumaan ja jäimme isännän kanssa alakertaan. Isäntä veti uuden peittoni sänkynsä viereen ja sehän sopi minulle! Sammutimme valot ja uni tuli molemmille välittömästi.
Aamulla 6.20 isäntä alkoi kolistelemaan ja ajattelin että pakko kai se on minunkin nousta ylös... laitoimme pannan ja hihnan kiinni ja astelimme reippaasti ulos. Ulkona tuuli kamalasti ja minua alkoi taas hieman hermostuttamaan kaikki äänet ja tuulen suhina. Oleilimme ulkona hetkisen ja sitten nousin reippaasti raput ylös sisälle. Oli kuulemma hienosti tehty sekin... kaikesta ne tuntuvatkin kehuvan ja ovat innoissaan.
Sitten isäntä kertoi että se lähtee töihin, se on kuulemma rahan aiheuttamia pakkoliikkeitä. Mitä sitten tarkoittaakaan?
Päivällä emäntä laittoi heidän vieläkin keskeneräiseen makuuhuoneen lattiaan suojapahvia ja minä ajattelin että jopa on luksusta, kokonainen huone kakkimista varten!! Todella nopea ja nöyrä huonepalvelu tuntuu olevan täällä, emäntä ei sanonut sanaakaan kun kävi nopeasti siivoamassa minun tarpeeni. Kehuin hieman häntäkin haukahdellen, se tuntuu olevan ihmisille tärkeää.
Isäntä palasi aika voipuneen näköisenä sieltä töistä, oli tehnyt varmaan koko päivän pakkoliikkeitä, ilman päiväunia! Sillä on joku kumma juttu meneillään, yritti olla alkuun huomaamatta minua, mutta ei mennyt kuin 2 min ja oli höpöttämässä ja silittelemässä. Se sopi minulle mainiosti.
Tänään nuori tyttö Emilia oli vuorossa leikittämään minua, isäntä kuvasi siitä videotakin. Se kuulemma laittaa sen tänne näköisälle jos vaan osaa.
Aamulla 6.20 isäntä alkoi kolistelemaan ja ajattelin että pakko kai se on minunkin nousta ylös... laitoimme pannan ja hihnan kiinni ja astelimme reippaasti ulos. Ulkona tuuli kamalasti ja minua alkoi taas hieman hermostuttamaan kaikki äänet ja tuulen suhina. Oleilimme ulkona hetkisen ja sitten nousin reippaasti raput ylös sisälle. Oli kuulemma hienosti tehty sekin... kaikesta ne tuntuvatkin kehuvan ja ovat innoissaan.
Sitten isäntä kertoi että se lähtee töihin, se on kuulemma rahan aiheuttamia pakkoliikkeitä. Mitä sitten tarkoittaakaan?
Päivällä emäntä laittoi heidän vieläkin keskeneräiseen makuuhuoneen lattiaan suojapahvia ja minä ajattelin että jopa on luksusta, kokonainen huone kakkimista varten!! Todella nopea ja nöyrä huonepalvelu tuntuu olevan täällä, emäntä ei sanonut sanaakaan kun kävi nopeasti siivoamassa minun tarpeeni. Kehuin hieman häntäkin haukahdellen, se tuntuu olevan ihmisille tärkeää.
Isäntä palasi aika voipuneen näköisenä sieltä töistä, oli tehnyt varmaan koko päivän pakkoliikkeitä, ilman päiväunia! Sillä on joku kumma juttu meneillään, yritti olla alkuun huomaamatta minua, mutta ei mennyt kuin 2 min ja oli höpöttämässä ja silittelemässä. Se sopi minulle mainiosti.
Tänään nuori tyttö Emilia oli vuorossa leikittämään minua, isäntä kuvasi siitä videotakin. Se kuulemma laittaa sen tänne näköisälle jos vaan osaa.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Virtapiikki
Isäntäni ihmetteli että kuinka rauhallinen olenkaan, lienee ollut jo vähän huolestunut. Menimme emännän kanssa ulos tässä iltapäivällä, ties monennettako kertaa tänään. Yht' äkkiä ajattelin että olkoon, ei tässä elämässä kannata liikoja stressata. Kirmasin portaita pitkin sisään ja aloitin kunnon rallin. Lelut saivat kyytiä ja välillä otin hampailla kiinni mistä sain (tätä ei kuulemma välttämättä tarvitse tehdä jatkossa) yritin saada kaikki leikkimään ja koskin myös hieman vaaleanpunaiseen röhkivään possuun jota olen tähän asti inhonnut.
Ei oikein tarttuneet leikkeihin uusi lauma, tuijottivat vaan epäuskoisina. Rauhoituttuani rupesi Valtteri niminen nuorimies leikkimään kanssani, se olikin tosi kivaa! Näillä tuntuu olevan jotakin juonia ruokailuiden ja leikkimisien ja kaiken kanssa, mutta eiköhän tässä vielä selvitetä kuka kukin on. Tuntuu että olisin ollut täällä jo kuinka kauan vaikka ei ole edes vuorokausi täynnä. Näyttää tosi lupaavalle tämä uusi alku!
Ei oikein tarttuneet leikkeihin uusi lauma, tuijottivat vaan epäuskoisina. Rauhoituttuani rupesi Valtteri niminen nuorimies leikkimään kanssani, se olikin tosi kivaa! Näillä tuntuu olevan jotakin juonia ruokailuiden ja leikkimisien ja kaiken kanssa, mutta eiköhän tässä vielä selvitetä kuka kukin on. Tuntuu että olisin ollut täällä jo kuinka kauan vaikka ei ole edes vuorokausi täynnä. Näyttää tosi lupaavalle tämä uusi alku!
Koti ja sinne kotiutuminen
Niin, auton vauhti hiljeni taas ja kuulin uuden emännän sanovan että muista, tämä alamäki pihaan kertoo aina että olemme tulleet kotiin. Auto pysähtyi ja emäntäni laittoi minulle ensimmäisen kerran talutushihnan.
Silloin minua taas hieman jännitti. Nousimme autosta ulos ja lonkkani rupesivat hieman tärisemään. Piha oli vielä osaksi lumessa, toisin kuin Turussa ollessamme. Koko uusi perheeni rauhoitteli minua ja yhdessä tutustuimme hieman uuden kodin pihaan, ei minua enää paljoa pelottanut... kai.
Nousimme ulkoportaita uuden kodin eteiseen ja silloin taas jänskätti, täristen tutustuin uuteen kotiini hitaasti käyden huoneet läpi yksi kerrallaan. Noin kymmenen minuutin päästä olin saanut käytyä kaikki paikat läpi ja huomasin että tämähän on ihan kiva paikka. Uusi laumani tuntui ihmettelevän että kuinka nopeasti totuinkaan heihin ja meidän yhteiseen kotiin. Sitten rupesinkin kaikkien yllätykseksi loikoilemaan lattialle.
Loppuilta meni hienosti ja opettelimme ruokailutapoja ja kävimme välillä ulkona josta tulikin kamala kiire sisälle tekemään pissa paperille... emäntä yritti selittää että voisi pissata myös ULOS? mitä, eihän siellä ole edes paperia?
Ilta venyi puolille öin ja sitten rupesinkin nukkumaan omalle pedille josta heräsin sunnuntai aamuna, kun uusi perheeni kolisteli kahdeksan maissa. Nukuin koko yön ja edes pissalla en yöllä jaksanut käydä. Pitkä päivä vaati veronsa.
Silloin minua taas hieman jännitti. Nousimme autosta ulos ja lonkkani rupesivat hieman tärisemään. Piha oli vielä osaksi lumessa, toisin kuin Turussa ollessamme. Koko uusi perheeni rauhoitteli minua ja yhdessä tutustuimme hieman uuden kodin pihaan, ei minua enää paljoa pelottanut... kai.
Nousimme ulkoportaita uuden kodin eteiseen ja silloin taas jänskätti, täristen tutustuin uuteen kotiini hitaasti käyden huoneet läpi yksi kerrallaan. Noin kymmenen minuutin päästä olin saanut käytyä kaikki paikat läpi ja huomasin että tämähän on ihan kiva paikka. Uusi laumani tuntui ihmettelevän että kuinka nopeasti totuinkaan heihin ja meidän yhteiseen kotiin. Sitten rupesinkin kaikkien yllätykseksi loikoilemaan lattialle.
Loppuilta meni hienosti ja opettelimme ruokailutapoja ja kävimme välillä ulkona josta tulikin kamala kiire sisälle tekemään pissa paperille... emäntä yritti selittää että voisi pissata myös ULOS? mitä, eihän siellä ole edes paperia?
Ilta venyi puolille öin ja sitten rupesinkin nukkumaan omalle pedille josta heräsin sunnuntai aamuna, kun uusi perheeni kolisteli kahdeksan maissa. Nukuin koko yön ja edes pissalla en yöllä jaksanut käydä. Pitkä päivä vaati veronsa.
Bright Spot Oliver Almighty eli "Eetu"
Olen syntynyt 31.12.2010. Vanhempani ovat isä DEMI BLJU DRIM LOVELY LAD ja emä MULTI CH MACROYS ALLMIGHTY TILLI. Kasvattajana toimii Mirka Rosling ja kennelin nimi on Bright Spot Turussa.
Luonteeltani olen vähän ujon sorttinen ja tarkkailen asioita vähän tarkemmin, enkä välttämättä ryntää päätä pahkaa uusiin seikkailuihin.
Odottelinkin jo hyvän aikaa että löytyisikö minulle oma ihana koti ja uusi lauma.
Niin vain kävikin. Eräänä kauniina lauantaina, tarkemmin sanottuna 16.4.2011
saapuikin nelihenkinen perhe jostakin kaukaa... oliko se Varkaus vai mikä ja
niin jouduinkin uuteen seikkailuun.
Useita tunteja meitä rapsuteltuaan ja ihmeteltyään tämä ihmislauma rupesi laittamaan
vaatteita päälleen ja kasvattajani Mirka napsautti minulle uuden tuttavuuden kaulaan, tuntuvat kutsuvan sitä
pannaksi? Nooh, täyttivät jotain papereita ja kantoivat jotakin pussukoita autoon ja
sitten jouduin sinne minäkin?!
Olin ensi alkuun ihan matalana auton lattialla oman
ja tutun viltin päällä ja kuuntelin vain auton ääniä. Pelotti niin vietävästi, mutta samalla olin myös
vähän kiinnostunut näistä ihmisistä. Matka oli kuulemma aika pitkä, ainakin näin vasta hieman matkustaneelle.
Puhuivat jopa jostakin viidestä sadasta kilometristä... no pitkälle se ainakin tuntui.
Alkumatkasta hieman oksetti ja kuolaakin meinasi vähän tulla normaalia enemmän.
Hieman ajettuamme huomasin että ei tämä nyt niin kamalaa ole ja aloin nukkumaan.
Kehuivat jälkeenpäin että matka meni todella hienosti. Perillä odottikin vähän jännittävä
paikka, uusi koti!
Luonteeltani olen vähän ujon sorttinen ja tarkkailen asioita vähän tarkemmin, enkä välttämättä ryntää päätä pahkaa uusiin seikkailuihin.
Odottelinkin jo hyvän aikaa että löytyisikö minulle oma ihana koti ja uusi lauma.
Niin vain kävikin. Eräänä kauniina lauantaina, tarkemmin sanottuna 16.4.2011
saapuikin nelihenkinen perhe jostakin kaukaa... oliko se Varkaus vai mikä ja
niin jouduinkin uuteen seikkailuun.
Useita tunteja meitä rapsuteltuaan ja ihmeteltyään tämä ihmislauma rupesi laittamaan
vaatteita päälleen ja kasvattajani Mirka napsautti minulle uuden tuttavuuden kaulaan, tuntuvat kutsuvan sitä
pannaksi? Nooh, täyttivät jotain papereita ja kantoivat jotakin pussukoita autoon ja
sitten jouduin sinne minäkin?!
Olin ensi alkuun ihan matalana auton lattialla oman
ja tutun viltin päällä ja kuuntelin vain auton ääniä. Pelotti niin vietävästi, mutta samalla olin myös
vähän kiinnostunut näistä ihmisistä. Matka oli kuulemma aika pitkä, ainakin näin vasta hieman matkustaneelle.
Puhuivat jopa jostakin viidestä sadasta kilometristä... no pitkälle se ainakin tuntui.
Alkumatkasta hieman oksetti ja kuolaakin meinasi vähän tulla normaalia enemmän.
Hieman ajettuamme huomasin että ei tämä nyt niin kamalaa ole ja aloin nukkumaan.
Kehuivat jälkeenpäin että matka meni todella hienosti. Perillä odottikin vähän jännittävä
paikka, uusi koti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)