Koirakoulussa

Eilen pääsinkin emännän ja isännän kanssa sinne paljon puhuttuun kouluun. Menimme autolla koirakentille ja mikä näky minua kohtasikaan perillä. Siellä oli varmaan kymmenen muutakin koiraa ja ne kaikki seisoivat hiljaa paikallaan! Huomasin heti että nyt on jotain pahasti vinossa. Koitin vimmatusti päästä lähimpien luokse ja samalla karjuin että HEI! OLETTEKO HEREILLÄ! Ei vastausta. Kaikki olivat kuin hypnotisoituja, tuijottivat vaan tyhjin silmin kentän keskipisteessä olevaa naista. Olin niin epätoivoinen tästä uskomattomasta näystä, että yhdessä vaiheessa etutassuni rupesivat vetämään eri suuntiin sivuille ja silloin ei ollut kivaa. Emäntä koitti hyssytellä ja hypnotisoida minuakin, mutta en langennut siihen ansaan. Koitin kaikin keinoin saada muut toverit herämään horroksestaan ja kas, muutama alkoikin taas elää ja jutella. Kohta taas kaikki olivat aivan hiljaa. En jaksanut tällä kertaa kuin puoli tuntia saada toisia pelastetuksi. Kyllä minulla riittää vielä aika paljon opetettavaa...

Raunioita ja irtolaisena oloa

Olemme käyneet nyt kahtena iltana harjoittelemassa raunoissa rämpimistä. Paikan virkaa on toimittanut kivinen kelkkareitti. Tänää kuuntelin reissun jälkeen salaa kun isäntä kehui minua emännälle. Olin kuulemma jo menomatkan jälkeen hermorauniokoira! Se on varmaan jotain tosi hienoa!

Parasta noilla reissuilla on ollut ilman hihnaa oleminen. Se on aika helppoa kun seuraan vaan ihmistä ja en vaeltele kovin kauas niin tuntuvat olevan tyytyväisiä.

Isäntä koitti usuttaa minua joidenkin isojen jälkien perään, mutta ajattelin että voi olla viisaampi kun en seuraa oman pääni kokoisia sorkan jälkiä yhtään mihinkään.

Totta puhuen en tunne itseäni oikein varmaksi vieläkään autossa, vaikka tiedänkin että kun sillä ajellaan niin päästään sitten johonkin kivaan paikkaan tekemään jotain jännää. En vaan mahda mitään että pelkkä ajatuskin autosta alkaa puistattamaan. Itse asiassa siinä on vähän ristiriitaa... jos on maha täynnä niin minua ei pelota mikään. Öhkin pihallakin vähän sinne tänne ja olen kiinnostunut muista koirista, mutta kun on nälkä ja ruoka- aika tulossa olen aika arka kaikelle erilaiselle. Eli autossa täytyisi olla maha täynnä, mutta sitten tulee oksennus? Voisikohan tuo johtua siitä verensokerista josta ukki välillä puhuu?

Maanantaina meidän piti mennä perustottelevaisuus kurssille, mutta vettä tuli taivaan täydeltä ja oltiin kaikki yksimielisiä että ei lähdetä minnekkään sateeseen seisomaan.

Olen opiskellut tällä viikolla olemaan yksikseni 2-3h kerralla ja ompa ollut kiva nukkua oikein rauhassa.

Huomenna on kylpyilta ja pe mennään sinne trimmaukseen. Viikonloppuja kaikille ja nuolkaa kaikkea mitä pihalta löydätte :)

Kasvupyrähdys

Hei kaikki pitkästä aikaa. Olemme emännän kanssa aamupäivä lenkeillä päässeet tutustumaan moniin uusiin lajitovereihin. Sekään ei aina ole oikein helppoa... erään pennun sain jo vähän leikkimään kanssani, mutta sitten se oksensi? Vanhempi koira taas oli ihan mykkänä ja kun iloisesti haukahdellen koitin sitä saada mukaan peliin, niin se hermoistui. Emäntä väitti että 5 cm toisen kuonosta on liian vähän jos haukutaan. Tiedä sitten.

Kokoa on tullut melko vauhdilla viime päivinä ja karva kasvaa että suhina kuuluu. Minulla on kuulemma ensi viikolla meno jonkun tädin luo trimmaukseen. Vähän jänskättää sekin. Isäntä mittaili toissa iltana että painan joku rapia 11Kg ja säkäkorkeus oli kuulemma 41 cm, ilmankos alkaa olla välillä melko miehinen olo.

Omaa sänkyä en sitten avannutkaan, huomasin että siitä saa hyvän tyttöystävän. Emäntä koittaa suihkuttaa meidän päälle vettä jollakin sumutepullolla, jos yritän viettää laatuaikaa 'tyttöystävän' kanssa. Mitäs osti halvimman sumuttimen jostain halpahallista, häh-hää.

Kevät koittaa

Ohops, jopa aika on rientänyt siivillä. Kaikki aika on mennyt ulkoiluun ja kaiken uuden opetteluun. Olemme pärjänneet tosi hyvin tämän uuden oman perheen kanssa. Olen 'oppinut' kaikenlaisia istu,tassu ym. perusjuttuja. Ilkeyksiä en ole tehnyt, ainut minkä sisälmys meinaa askaruttaa on oma peti. Pienikin se alkaa jo olla, joten taitaa joutaa avata se.

Kävimme rokotuksella ja viikon päästä olisi vihdoin lupa alkaa tutustumaan toisiin koiriin perusteellisemmin. Hieman olen tarkkaillut naapurissa asuvia koiria ja muutamalle olen vähän vastannutkin kun ne aikansa jaksavat huudella. Näkyy saavan aika hyvin hermostumaan naapurin koiran kun ei ole huomaavinaankaan sitä ja kulkee vaan tontin rajoja pitkin.

Ovat neuvoneet minua että rajojen yli ei saa mennä, kai sama koskee myös naapurin ihmisiä? Yksi ei meinannut uskoa oikein millään, meinasi pitää jo hermostua oikeasti.

Viimeisestä lumipenkasta tein oikein mahtilöydön, siellä oli punainen pallo! Sen kanssa oli hauskaa niin kauan kuin se kesti. Varmaan joku 5min. Nyt on ollut pelikaverina jo ilmaton sekin, mutta kestävä nahkainen jalkapallo. Ihmiset potkii ja minä 'tapan' sen vauhdista. Hauskaa tuntuu olevan kaikilla.

Olemme käyneet jossakin crossiradalla missä Valtteri ajaa jollakin ihmeellisellä ja kohtuu paha äänisellä rakkineella. Nuo vehkeet ei minua oikein jaksaneet innostaa, mutta parasta siellä on ollut kun on päässyt irti, siis ihan ilman mitään naruja kaulassa! Aika makeeta ja siksi olenkin ollut siinä hommassa todella varuillani että tottelen isäntää ja emäntää pilkulleen. En halua pilata tätä hommaa, sen verran kivaa se on!

Tuossa välillä oli vähän ruokahaluttomampi hetki mutta sitten eräänä päivänä ruokahalu heräsi oikein kunnolla... söin niin paljon että maha turposi palloksi ja ihmiset ryntäilivät jostakin syystä aina välillä pois olohuoneesta jonka lattialla makasin.

Nyt onkin kiiruhdettava taas ulos, tänään ei ole tullut pissattua tai kakattua sisään. Kai nuo ihmiset alkavat ymmärtää milloin pitää mennä ulos.