Kerry hälytysajossa

Hei kaikki, jos näette liikenteessä nopean ja upean kerryn jolla vilkkuu kaulassa sinistä ja punaista valoa niin se olen minä! Syyspimeiden tultua väsättiin valjaisiin tuollainen vilkkuvalo ja se kaulassa on ajeltu pitkin maita ja mantuja.

Tosiaankin ajeltu... nyt on käyty isännän kanssa puolenkymmentä kertaa ajamassa rantatien lenkki pitkän kaavan kautta polkupyörällä. (isäntä ajaa ja mä JUOKSEN!) On muuten taivaallista kun saa päästellä oikein kunnolla. Meillä synkkaa hyvin yhteen ja keskityn juoksemiseen pelkästään, edes tien ylittänyt kissa ei minua häirinnyt. Katson välillä isäntää ja kiristän tahtia hetkeksi ja sitten löysätään taas, hauskaa!

Eilen meinasi isäntä lentää tangon yli, kun jouduin vastaamaan mulle haukkuneelle vastaantulijalle ja isäntä vähän säikähti. Onneksi hiljennettiin jo ajoissa, kun tuli vastaantulijoita. Tosin aika sama jos se olisikin kaatunut, hyppäshän se eilen iltapäivästä perämoottorin kanssa kellarin portaat alas... varmaan isäinpäivän kunniaks tai jotakin?

Olin Emilian kanssa ulkoilemassa ja huomasin kun se katos ryminällä portaat alas, ihan hiljaa oli, ei edes kiroillut kuten yleensä. Pääteltiin siitä että ei sitä sattunut ja mentiin sisälle Empun kanssa. Tuli se ukko perässä aikanaan sitten sisälle ja vetäytyi sänkyyn nuolemaan haavojaan :)

Kilttinä

Toissapäivänä jouduin luopumaan taas korvakäytävien karvoista. Isäntä kehui ja ihmetteli miten kiltti osaan olla. Koski niin vimmatusti taas se emännän suorittama nyppiminen mutta tyydyin inahtelemaan ja välillä nuolemaan kädestä. En edes itse tiedä mitä se tarkoitti, halusinkohan että se lopetettaisiin vai kiitinkö kun tiesin että se on minun parhaaksi? Tänään vietettiin taas jokunen tunti trimmauspöydällä :( Voisimpa väittää että harvan hermo kestää tuota harjoittelua ilman mitään pantoja sun muita vermeitä. Lopussa kiitos seisoo sanotaan, niin taas tänäänkin. Isäntä keksi imuroida minut trimmaus (kidutus?) session jälkeen.
En pystynyt enää muuta kuin katselemaan kattoon ja ajattelin että imuroikoot.

Onko arvon lukijoilla vinkkejä miten minun parta saataisiin kasvamaan? Se on kulunut jatkuvasta jäljestämisestä, mitä minun on aivan pakko tehdä. Siitä en pysty näemmä luopumaan, kaikilla on omat addiktionsa.

Paljon onnea Venäjän muotovalio Ellille ja ja sen kotiväelle <3!

Lopuksi muutama hämärä kuva. Mä lempipuuhaassa lintuja bongaamassa ikkunassa ja yöllinen kuva supijahdista. (tai niiden pas*ojen jahdista... toim. huomautus)

Ellin kanssa saaressa

Kävimme sunnuntaina Ellin kanssa jäljellä. Eipä ole paljoa kertomista, makkarat kyllä löydettiin jäljen päästä ihmeellisten reittivalintojenkin jälkeen. Eritoten minun oli alituiseen ruettava seuraamaan mökin suuntaa, että jokohan se Elli alkais sieltä tulla. Kuulemma silti hyvää harjoitusta häiriöiden osalta. Minusta ainoat häiriöt oli nuo isännät...
Elli on aika kiva tyttö, tosin melko määrätietoinen ja ei anna minun telmiä ihan miten sattuu... kuulin että mut kutsuttiin uudelleen ihan ajan kanssa tuonne kivalle mökille, koska olin kuulemma niin fiksu ja kiltti ja kaikkea. Se vaan passaa <3

Tässä muutama videon pätkä johon isäntä sai meidät osumaan.

Lenkkeilyä

On nuo ihmiset aika herkkiä. Isäntä soitti emännän hakemaan meitä kesken lenkin autolla... 10 km jälkeen uudet lenkkarit oli tehneet isännä anturoihin kunnon vesikellot. Minä aloin vasta noilla kilometreillä innostumaan. Nyt se varmaan narisee noita käpäliään loppuviikon...

Pakki sekaisin

Viikon kestänyt mahatauti selätetty, onneksi. Väittävät että ei pitäisi syödä ja nuoleksia ihan kaikkea ulkona ollessa? Paino taas samassa josta lähdettiin kesällä kohottelemaan. No ei ole ainakaan ylipainoa tällä koiralla. Supin pa**assa pyöriminen ainakin pitäisi jättää kai väliin tulevaisuudessa.

Kalastava Kerry

Kalastus ja veneily on vienyt minut mukanaan. Ostimme pienen veneen Valtterille ja minulle jolla olemme käyneet nyt useaan otteeseen vetämässä uistinta. Veneessä on kiva olla ja seurata kun linnut lentävät ja tuuli tuo kivasti syksyisiä hajuja kuonolle. Makkaran paisto saaressa on myös kivaa. Veneessä on aina minulle oma alusta tai viltti että voin ottaa välillä pienet nokkaunet kun alkaa väsyttämään.

Työelämää

Olen päässyt tutustumaan siihen niin sanottuun työelämään.
Aloittelimme kevennetysti ja olen ollut pääasiassa perjantaisin puolipäiväisenä isännän mukana töissä. Ihmettelen suuresti kun kuulee isännän joskus tuskailevan että kun on kiire, stressi ja vaikka mitä. Minulta tuo duuni luonnistui kuin itsestään, haukkuu vaan sopivasti työväkeä. Alla kuva kun seurasin ikkunasta että tapahtuuko tuontatotiloissa yleensä yhtään mitään, sekin on aika helppoa.

Verijälkeä ja purjehdusta

Olimme isännän kanssa perinteisellä rantatien lenkillä kun havaitsin metsässä liikkuvan miehen. Miehen touhu näytti vähän erikoiselle... se tarpoi risukossa ja sillä oli joku naru perässään. Katsoin ensin että pitää olla tosi pieni koira tuon narun perässä, kun se hukkuu kokonaan kanervikkoon? Sitten sieraimiini tunkeutui outo haju. Oli pakko ryhtyä haistelemaan oikein tarkasti pää pystyssä.

Metsien mies huusi isännälle: 'Näyttää varmaan vähän oudolle... tiedätkö mitä olen tekemässä?'
Isäntä vastasi että on minulla vähän hajua mitä olet tekemässä, niin oli hajua minullakin. Se oli kuulemma joku verijälki jota mies metsään veti. Hän ehdotti että testaisimme, kun koira (minä) näyttää haistavan veren tieltä käsin. Isäntä kieltäytyi kohteliaasti, että emme viitsi sotkea jälkeä.
Seuraavana iltana tapasimme samalla lenkillä tämän miehen ja Grand Basset Griffon Vendeen merkkisen koiran joka oli nimeltään Elli. Elli oli seurannut juuri jäljen ja niimpä mekin tohdimme kokeilla jälkeä.
Löysin isännän opastuksella ns. makuun josta jälki alkoi. Seurasin jälkeä muutaman kymmenen metriä läheiselle ojalle, mutta sitten Elli sotki taas ajatukseni. Isäntä ja tuo metsien mies tuntuivat olevan innoissaan suorituksestani? Tuntuivat sopivan jälkien teosta ja vaihtoivat puhelinnumeroita.

Niimpä eräänä päivänä tuo mies tuli meille ja lähdimme läheiseen metsään. Täällä olikin jälki jonka nuo konnat olivat käyneet tekemässä jo kahta vuorokautta aikaisemmin. Isännän ohjattua minut ensimmäiselle makuulle tutkin sitä tarkasti ja sitten seurasin jälkeä noin metrin. Katsoin isäntää että näinkö tämä homma toimii? Se oli innostunut ja kertoi minulle että se on jälki, seuraa. Seurailin jälkeä helposti mäkeä ylös ja sitten tuli makuu. Eikä mikä tahansa makuu, siellä oli luun näköinen puun karahka jonka alla oli muovipussi. Pussissa oli naudan kuivattua mahalaukkua palanen! Tämä ei olekkaan mikään tyhmä laji.

Tämän jälkeen on käyty muutaman kerran seurailemassa helpohkosti noita miesten 'jälkiä', pääasia että aina siellä lopussa on jotain herkkuja. Viimeksi ei vaan mennyt oikein putkeen, päästyäni loppuun ja nautittuani nakkiherkun satuin pyörähtämään maa-ampiaispesään... ei ollakkaan pitkiin juostu niin kovaa kotiin. Vielä sisällä isäntä kaiveli turkistani ampiaisia. Meni muutama päivä että en säikkynyt kaikkia kosketuksia turkissa. Onneksi ne pirulaiset eivät tainneet saada pistettyä minua. Oppia ikä kaikki.

Lopuksi vielä hauskempaa kun ampiaiset, nimittän purjehdusta ja makkaran paistoa laavulla. Tutustuin tuossa veneilyn ihmeelliseen maailmaan. Muuten kiva laji, mutta kylmä meinasi vaivata väsynyttä koira poloa. Onneksi Valtteri antoi takkinsa ja piti minua lämpimässä sylissä, kun meinasi hytisyttää. Totuin myös pelastusliiveihin ja nyt ne päällä voi jo liikkua. Alkuun ne halvasivat minut kokonaan :)

Turvassa



Saaressa Syvärillä

Koiranäyttelyt ja Veljeni Ossi

Olemme kierrelleet lähiseudun näyttelyitä turistina ja opettelemassa käyttäytymistä näyttelyalueella.
La 13.8 oli vuorossa Joensuun Elokarelia 2011 KV näyttely. Paikalla olikin taas muutamia Kerryjä joiden valmistautumista ja esiintymistä seurasin mielenkiinnolla.
Yritin tutustua myös kajaanilaiseen vähän vanhempaan kerry herraan Santtuun, mutta kemiamme ei oikein tuntunut kohtaavan ja Santtu oli vähän hermona, koska oli ottanut yhteen vähän aikaisemmin vehnäkämppiksensä kanssa. Näyttelyssä oli kivaa ja sää suosi sielläkin.

Näyttelyistä ajelimme Outokumpuun jossa asustaa veljeni Orson eli Ossi. Isännät olivat sopineet tärät läheiselle urheilukentälle jonnekka mennessä tapasimmekin! Olipa riemullista tavata saman ikäinen ja samoista asioista kiinnostunut lajitoveri. Alkuun leikkimme karkasi käsistä ja isännät joutuivat hieman irrottelemaan meitä takajaloista vetämällä, mutta sitten opimme leikkimään vähän siivommin. Taisi isännätkin valvoa vähän tarkemmin että meillä ei mene liian totiseksi... hauskaa oli ja useampi tunti vierähti. Kuulin kun isännät sopivat että yritetään tavata vähintään kerran kuussa, toivottavasti tämä toteutuu.

Mä edessä ja Ossi taustalla <3

Konkareita menossa kehään

Kesäkuulumisia

Heips, jopa on kesä mennyt nopsaan ! Olemme olleet koko kesän kiireisessä matalaliidossa.
Isäntä piti tänä kesänä oikeata kesälomaa ja olemme kerenneet siis myös reissuilemaan.

Aloitimme retken Tampereelta ja olimme siellä Särkänniemessä koko päivän. Miten ihanaa olikaan kun koira voi olla huvipuistossa mukana! Olin siellä todella kiltisti ja seurailin kiinnostuneena erilaisten laitteiden toimintaa. Välillä kävimme isännän kanssa syrjemmällä puistossa syömässä ja taas palasimme pelipaikoille. Matkustin myös haitaribussissa ihmisjoukon keskellä ja se meinasi alkuun olla vähän liian jännittävää. Tampereella olimme yötä hotellissa  joka olikin kiva kokemus, kaikki olivat niin ystävällisiä ja hymyilivät aina kauniisti kun viilettelin hotellin tiloissa. Ehkä parasta hotellissa oli lähistöllä oleva lintupuisto... isäntä ei tajunnut sinne mentäessä niitä ihme kylttejä joissa on koiran päällä joku ristikko. Puiston perällä olikin häkeissä paljon lintuja ja myös irtaallaan maassa vilisi erilaisia lintuja joista pidinkin eritoten.

Tampereelta me lähdimme kasvattajani Mirkan luo Turun kupeeseen. Harmittavasti myöhästyimme sovitusta aikataulusta erinäisten lapsiperheessä välillä sattuvien viivästysten takia. Viimeinen silaus oli hotellin parkkihalliin juuttuminen puuttuvan parkkikortin takia ja matkalla 60km/h etenevä neljän erikoiskuljetuksen letka... pääsimme kuitenkin perille ja olikin todella kiva nähdä kasvattiperhettä!
Mirka trimmasi minut ja olikin sen jälkeen tosi upea olo.

Täältä jatkoimme matkaa Turun Ruissaloon. Isäntä osti teltan jota kokeilimme jo yhden yön kotipihassa ja minusta oli tosi mukavaa nukkua siellä ja herätä aamulla lintujen lauluun.
Niinpä nukuimme Ruissalossa teltassa. Ilmat olivat todella (läkähdyttävän) ihanat.
Vietimme Turussa pari päivää.

Turusta jatkoimme matkaa Tammisaareen jossa asustimme taas leirintäalueella. Kävin meressä uimassa ja seurustelin alueen muiden lemmikkien kanssa. Paras lomatuttavuus oli cockerspanieli narttu jonka kanssa olikin hauska telmiä. Ilmat olivat todella mahtavat, vähän liian kuumat jo minun makuun. Rannalla makailin puun varjossa, märkä pyyhe päälläni ja siemailin kylmää vettä.

Tammisaaresta jatkoimme Snappertuunaan ja kävimme katsomassa Raaseporin linnan rauniot. Ne olivatkin aika metka paikka näin koiran näkökulmasta. Seuraavaksi menimme Mustioon jossa tarkastimme Mustion linnan ja sen ihanat puutarhat. Sain näissäkin paikoissa aika paljon ihailevia ja ihmetteleviä katseita osakseni, miten kiltisti osasinkaan olla väkijoukoissa. Puutarhat olivat niin hyvin hoidettuja että en edes iljennyt pissiä siellä.

Mustiosta siirryimme Tarja tädille Vantaalle. Miten kiva olikin nukkua oikessa talossa!
Tarja tädin luona oli myös hieman viileämpää kuin leirintäalueilla, joka sopi minulle hyvin.

Vantaalta suunnistimme Helsinkiin länsisatamaan ja sitten jouduinkin laivaan! Olin autossa autokannella yksin koko matkan ajan, vähän kyllä jännitti. Matka oli nopeasti ohi ja sitten olimmekkin Tallinnassa.
Tallinna oli kiva paikka, asuin hotellissa ja pääsin käymään monessa uudessa paikassa. Paras oli vanha kaupunki, siellä ei ollut muita eläimiä kun minä ja joitakin kissoja. Käyttäydyin todella asiallisesti ja tutkin tätä hienoa kulttuurihistoriallista paikkaa kiinnostuneesti.
Taksikyyti Tallinnassa oli omanlainen kokemus, kuljettaja ajoi tuhatta ja sataa ikkunat auki ja minua kun hermostutti niin kuola räiskyi pitkin autoa. Se ei kuulemma kuljettajaa haitannut, hänellä oli itsellään Mopsi ,se kai pelasti tilanteen?
Paluumatka Suomeen sujuikin paremmin ja taisin jopa nukahtaa laivassa.

Helsingistä ajoimme Vantaan kautta kotiin Varkauteen ja sitten olikin hetki hieman levähtää kotona.


                                                    Mirkan luona trimmattuna

Lomafiiliksissä

Ei kai noi hipit meinaa viedä meidän pyykkejä?

Moi!

Turistit Tallinnassa

Koirakoulussa

Eilen pääsinkin emännän ja isännän kanssa sinne paljon puhuttuun kouluun. Menimme autolla koirakentille ja mikä näky minua kohtasikaan perillä. Siellä oli varmaan kymmenen muutakin koiraa ja ne kaikki seisoivat hiljaa paikallaan! Huomasin heti että nyt on jotain pahasti vinossa. Koitin vimmatusti päästä lähimpien luokse ja samalla karjuin että HEI! OLETTEKO HEREILLÄ! Ei vastausta. Kaikki olivat kuin hypnotisoituja, tuijottivat vaan tyhjin silmin kentän keskipisteessä olevaa naista. Olin niin epätoivoinen tästä uskomattomasta näystä, että yhdessä vaiheessa etutassuni rupesivat vetämään eri suuntiin sivuille ja silloin ei ollut kivaa. Emäntä koitti hyssytellä ja hypnotisoida minuakin, mutta en langennut siihen ansaan. Koitin kaikin keinoin saada muut toverit herämään horroksestaan ja kas, muutama alkoikin taas elää ja jutella. Kohta taas kaikki olivat aivan hiljaa. En jaksanut tällä kertaa kuin puoli tuntia saada toisia pelastetuksi. Kyllä minulla riittää vielä aika paljon opetettavaa...

Raunioita ja irtolaisena oloa

Olemme käyneet nyt kahtena iltana harjoittelemassa raunoissa rämpimistä. Paikan virkaa on toimittanut kivinen kelkkareitti. Tänää kuuntelin reissun jälkeen salaa kun isäntä kehui minua emännälle. Olin kuulemma jo menomatkan jälkeen hermorauniokoira! Se on varmaan jotain tosi hienoa!

Parasta noilla reissuilla on ollut ilman hihnaa oleminen. Se on aika helppoa kun seuraan vaan ihmistä ja en vaeltele kovin kauas niin tuntuvat olevan tyytyväisiä.

Isäntä koitti usuttaa minua joidenkin isojen jälkien perään, mutta ajattelin että voi olla viisaampi kun en seuraa oman pääni kokoisia sorkan jälkiä yhtään mihinkään.

Totta puhuen en tunne itseäni oikein varmaksi vieläkään autossa, vaikka tiedänkin että kun sillä ajellaan niin päästään sitten johonkin kivaan paikkaan tekemään jotain jännää. En vaan mahda mitään että pelkkä ajatuskin autosta alkaa puistattamaan. Itse asiassa siinä on vähän ristiriitaa... jos on maha täynnä niin minua ei pelota mikään. Öhkin pihallakin vähän sinne tänne ja olen kiinnostunut muista koirista, mutta kun on nälkä ja ruoka- aika tulossa olen aika arka kaikelle erilaiselle. Eli autossa täytyisi olla maha täynnä, mutta sitten tulee oksennus? Voisikohan tuo johtua siitä verensokerista josta ukki välillä puhuu?

Maanantaina meidän piti mennä perustottelevaisuus kurssille, mutta vettä tuli taivaan täydeltä ja oltiin kaikki yksimielisiä että ei lähdetä minnekkään sateeseen seisomaan.

Olen opiskellut tällä viikolla olemaan yksikseni 2-3h kerralla ja ompa ollut kiva nukkua oikein rauhassa.

Huomenna on kylpyilta ja pe mennään sinne trimmaukseen. Viikonloppuja kaikille ja nuolkaa kaikkea mitä pihalta löydätte :)

Kasvupyrähdys

Hei kaikki pitkästä aikaa. Olemme emännän kanssa aamupäivä lenkeillä päässeet tutustumaan moniin uusiin lajitovereihin. Sekään ei aina ole oikein helppoa... erään pennun sain jo vähän leikkimään kanssani, mutta sitten se oksensi? Vanhempi koira taas oli ihan mykkänä ja kun iloisesti haukahdellen koitin sitä saada mukaan peliin, niin se hermoistui. Emäntä väitti että 5 cm toisen kuonosta on liian vähän jos haukutaan. Tiedä sitten.

Kokoa on tullut melko vauhdilla viime päivinä ja karva kasvaa että suhina kuuluu. Minulla on kuulemma ensi viikolla meno jonkun tädin luo trimmaukseen. Vähän jänskättää sekin. Isäntä mittaili toissa iltana että painan joku rapia 11Kg ja säkäkorkeus oli kuulemma 41 cm, ilmankos alkaa olla välillä melko miehinen olo.

Omaa sänkyä en sitten avannutkaan, huomasin että siitä saa hyvän tyttöystävän. Emäntä koittaa suihkuttaa meidän päälle vettä jollakin sumutepullolla, jos yritän viettää laatuaikaa 'tyttöystävän' kanssa. Mitäs osti halvimman sumuttimen jostain halpahallista, häh-hää.

Kevät koittaa

Ohops, jopa aika on rientänyt siivillä. Kaikki aika on mennyt ulkoiluun ja kaiken uuden opetteluun. Olemme pärjänneet tosi hyvin tämän uuden oman perheen kanssa. Olen 'oppinut' kaikenlaisia istu,tassu ym. perusjuttuja. Ilkeyksiä en ole tehnyt, ainut minkä sisälmys meinaa askaruttaa on oma peti. Pienikin se alkaa jo olla, joten taitaa joutaa avata se.

Kävimme rokotuksella ja viikon päästä olisi vihdoin lupa alkaa tutustumaan toisiin koiriin perusteellisemmin. Hieman olen tarkkaillut naapurissa asuvia koiria ja muutamalle olen vähän vastannutkin kun ne aikansa jaksavat huudella. Näkyy saavan aika hyvin hermostumaan naapurin koiran kun ei ole huomaavinaankaan sitä ja kulkee vaan tontin rajoja pitkin.

Ovat neuvoneet minua että rajojen yli ei saa mennä, kai sama koskee myös naapurin ihmisiä? Yksi ei meinannut uskoa oikein millään, meinasi pitää jo hermostua oikeasti.

Viimeisestä lumipenkasta tein oikein mahtilöydön, siellä oli punainen pallo! Sen kanssa oli hauskaa niin kauan kuin se kesti. Varmaan joku 5min. Nyt on ollut pelikaverina jo ilmaton sekin, mutta kestävä nahkainen jalkapallo. Ihmiset potkii ja minä 'tapan' sen vauhdista. Hauskaa tuntuu olevan kaikilla.

Olemme käyneet jossakin crossiradalla missä Valtteri ajaa jollakin ihmeellisellä ja kohtuu paha äänisellä rakkineella. Nuo vehkeet ei minua oikein jaksaneet innostaa, mutta parasta siellä on ollut kun on päässyt irti, siis ihan ilman mitään naruja kaulassa! Aika makeeta ja siksi olenkin ollut siinä hommassa todella varuillani että tottelen isäntää ja emäntää pilkulleen. En halua pilata tätä hommaa, sen verran kivaa se on!

Tuossa välillä oli vähän ruokahaluttomampi hetki mutta sitten eräänä päivänä ruokahalu heräsi oikein kunnolla... söin niin paljon että maha turposi palloksi ja ihmiset ryntäilivät jostakin syystä aina välillä pois olohuoneesta jonka lattialla makasin.

Nyt onkin kiiruhdettava taas ulos, tänään ei ole tullut pissattua tai kakattua sisään. Kai nuo ihmiset alkavat ymmärtää milloin pitää mennä ulos.

Sadepäivä Savossa

Tänään oli sateinen päivä. Minua sade ei haitannut. Oikeastaan oli tosi kiva käydä ulkona reippailemassa, ei tuullut enää niin kuin aikaisemmin. Nukuimme tänäänkin emännän kanssa ulkoilun ohessa päiväunet, se on aika kiva kun ei tarvitse yksin olla päivällä. Emäntä testasi pariin otteeseen miten viihdyn hetkisen yksi kotona ja se meni ihan kivasti, välillä on hyvä olla omissa oloissakin. Ruoka ei oikein tänään maistunut, mistähän johtuneekaan.

Testailin tänään kotiin tulevia että mitä reagoivat jos annan pari terävää haukkua kun tulevat kotiin. Valtterilla piti pokka hyvin siinä 'en huomaa sinua' leikissä. Isännällä ei mennyt ihan niin hyvin... se meni ihan sekaisin haukuista ja alkoi höpisemään heti jotakin. Se sai haukkuja sitten myös emännältä, kertoi myöhemmin että on kyllä jo tottunut niihin.

Emilia käytti minua ulkona myös ja halusin ilahduttaa sitä ja teinkin pissan ulos. Valtterin kanssa käydessä olikin oikein hyvä kunto ja ajoin oikein kunnon rallia pyykkinaru/hihna yhdistelmässä, aika hyvä keksintö.
Tänään meidän piti mennä Valtterin ja isännän kanssa tutustumaan hieman koirakentälle, mutta kun satoi niin touhusimme kotona. Tytöt olivat ratsastamassa ja me pojat olimme ulkona. Tyttöjen tultua lähdimme autoilemaan. Taas se hieman jännitti alkumatkasta, mutta sitten helpotti. Tulomatkalla uskaltauduin jo hieman nousemaan penkiltä ja tutkimaan maisemia. Ei koirakentälläkään näkynyt olevan ketään.

Isäntä testasi taas minua oikein kunnolla, paistoi makaraa takassa ja paistamattomat makkarat olivat lautasella takan edessä. Lähestyin niitä ja se komensi että ei. Kävelin ohi vilkaisematta niihin ja sen jälkeen en edes katsonut siihen suuntaan. Kyllä se vilkuili minua ihmeissään.

Nousin tänä iltana taas omatoimisesti portaat yläkertaan, piti käydä sanomassa hyvät yöt lapsille. Tämä oli jo toinen kerta kun kiipesin nuo älyttömän jyrkät portaat yksin ylös. Huomenna kuulemma isäntä tekee portin että en yksin hortoilisi portaissa... tyhmää. Ekalla kerralla en edes huomannutkaan että yläkerrassa asuu kaksi muuta jamppaa, kuulemma Pete ja Pate. Valkoisia ovat ja sanovat niitä Gerbiileiksi. Ihan ok tyyppejä, kunhan pysyvät siellä omassa lasikodissaan...

Nyt on iltalenkin aika, aamulla alkaa kuulemma isäntä kolisemaan karvan yli kello viisi.

Autoilun riemua

Pakko oli kertoa mitä joutui vielä illasta kokemaan tämä koiraparka. Lähdettiin siis sinne autolenkille, koko porukka ripusti minulle turvavaljaita ja joutui olemaan todella kärsivällinen että saivat ne vihdoin oikeinpäin laitetuksi. Hankalia hommia...

Istuin Valtterin kanssa takapenkillä ja silloin se taas iski, aloin tärisemään ja suuta kuivasi. Äh, ei kuivannut tosiaankaan, kuola rupesi valumaan kuin ne kuuluisat putoukset. Mikähän kumma tuon aiheuttaa? Olisikohan päivällinen raejuusto ollut hieman käynyttä ja pukkasi pientä kankkusta? Mitä olikaan niin hengissä selvittiin ja kun päästiin kotiin niin tuli taas todella riehakas ja riski olo ja hetken riehuttuani pyykkinarussa se tapahtui taas, kehuja tuli jälleen. Helppoa, vaikka ilman käsiä. Shit happens vai miten ne savossa sanookaan.

Kuulin isäntäväeltä että tätä blogiani lukee ainakin kasvattajani Mirka ja iso nippu ukkeja ja mummoja siellä Nilsiässä. Moro teille kaikille ja on kiva tavata Nilsiän väkeä viikonloppuna Emilian synttäreillä!

Pyykkinarussa tuntee vapauden

Tänään isäntä heräsi vähän myöhemmin ja sainkin nukkua hieman pidempään. Aloitimme aamun taas ulkoilulla ja sama hyytävä tuuli tuntuu jatkuvan edelleen. Ei ole yhtään kivaa kun ei kunnolla kuule mitä ympäristössä tapahtuu.

Isäntä tuli tänään kotiin ruokatunnilla ja toi pussillisen kaikkia 'tarpeellisia' tarvikkeita eläinkaupasta, olivat saaneet tätit myytyä sille vaikka minkälaista vempainta ja ainetta. Puhdistimme korvat ruokkiksella ja se ei ollut minusta yhtään paha juttu, koska eilen illalla alkoi jo hieman toista korvaa kutittelemaan. En ole tosin varma osasiko isäntä niitä kunnolla puhdistaa, kun on vielä nuo korvat liimattu tuohon otsalle. Ei ole ainakaan nyt tarvinnut korvanseutua rapsutella tassulla ja kyllä vanulapuissa näkyi olevan jotakin möhnää, niitä pitikin haistella aika tunteella.

Emäntä sai kummallisen päähänpiston ja laittoi minun talutushihnaan jatkoksi pyykkinarun ja seisoa töllötti pihalla ja katsoi kun juoksentelin ympäriinsä. Ajattelin että palkkioksi tästä teen kakan pihamaalle ja tästäkös emäntä innostui kehumaan, kummallisia nuo ihmiset... ajattelin että kai se sitten on ok kakkia myös ulos ja tein kasan ulos myös iltapäivällä . Riemua tuntui riittävän koko porukalla... kummaa touhua.

Ruokakin alkoi maistua ja söin kupin ensikertaa tyhjäksi. On näköjään pakko, muuten kuppi tuntuu häviävän jos käyn välillä tarkistamassa kodin yleistä tilaa.

Niin, tuli mieleen että eilen illalla kävimme ulkona vielä pimeän aikaan ja oli aika paljon jännittävämpää kuin valoisalla. Ei tuullut niin paljon ja joka puolelta kuului jännittäviä rapsahduksia ja rapinoita. Olin kyllä omasta mielestä aika rohkea ja reipas!

Lähdemme juuri autoajelulle ja käymme kuulemma jo hieman pidemmän lenkin jossakin Prismalla? ja testaamme samalla isännän 'loisto' hankintoja eli valjaat joissa turvavyökiinnitys.

Emilian kanssa ulkoilemassa

Aika kova tuuli tänään.

Arki alkaa

Illalla emäntäni meni lasten kanssa yläkertaan nukkumaan ja jäimme isännän kanssa alakertaan. Isäntä veti uuden peittoni sänkynsä viereen ja sehän sopi minulle! Sammutimme valot ja uni tuli molemmille välittömästi.

Aamulla 6.20 isäntä alkoi kolistelemaan ja ajattelin että pakko kai se on minunkin nousta ylös... laitoimme pannan ja hihnan kiinni ja astelimme reippaasti ulos. Ulkona tuuli kamalasti ja minua alkoi taas hieman hermostuttamaan kaikki äänet ja tuulen suhina. Oleilimme ulkona hetkisen ja sitten nousin reippaasti raput ylös sisälle. Oli kuulemma hienosti tehty sekin... kaikesta ne tuntuvatkin kehuvan ja ovat innoissaan.
Sitten isäntä kertoi että se lähtee töihin, se on kuulemma rahan aiheuttamia pakkoliikkeitä. Mitä sitten tarkoittaakaan?

Päivällä emäntä laittoi heidän vieläkin keskeneräiseen makuuhuoneen lattiaan suojapahvia ja minä ajattelin että jopa on luksusta, kokonainen huone kakkimista varten!! Todella nopea ja nöyrä huonepalvelu tuntuu olevan täällä, emäntä ei sanonut sanaakaan kun kävi nopeasti siivoamassa minun tarpeeni. Kehuin hieman häntäkin haukahdellen, se tuntuu olevan ihmisille tärkeää.

Isäntä palasi aika voipuneen näköisenä sieltä töistä, oli tehnyt varmaan koko päivän pakkoliikkeitä, ilman päiväunia! Sillä on joku kumma juttu meneillään, yritti olla alkuun huomaamatta minua, mutta ei mennyt kuin 2 min ja oli höpöttämässä ja silittelemässä. Se sopi minulle mainiosti.

Tänään nuori tyttö Emilia oli vuorossa leikittämään minua, isäntä kuvasi siitä videotakin. Se kuulemma laittaa sen tänne näköisälle jos vaan osaa.

Virtapiikki

Isäntäni ihmetteli että kuinka rauhallinen olenkaan, lienee ollut jo vähän huolestunut. Menimme emännän kanssa ulos tässä iltapäivällä, ties monennettako kertaa tänään. Yht' äkkiä ajattelin että olkoon, ei tässä elämässä kannata liikoja stressata. Kirmasin portaita pitkin sisään ja aloitin kunnon rallin. Lelut saivat kyytiä ja välillä otin hampailla kiinni mistä sain (tätä ei kuulemma välttämättä tarvitse tehdä jatkossa) yritin saada kaikki leikkimään ja koskin myös hieman vaaleanpunaiseen röhkivään possuun jota olen tähän asti inhonnut.
Ei oikein tarttuneet leikkeihin uusi lauma, tuijottivat vaan epäuskoisina. Rauhoituttuani rupesi Valtteri niminen nuorimies leikkimään kanssani, se olikin tosi kivaa! Näillä tuntuu olevan jotakin juonia ruokailuiden ja leikkimisien ja kaiken kanssa, mutta eiköhän tässä vielä selvitetä kuka kukin on. Tuntuu että olisin ollut täällä jo kuinka kauan vaikka ei ole edes vuorokausi täynnä. Näyttää tosi lupaavalle tämä uusi alku!

Koti ja sinne kotiutuminen

Niin, auton vauhti hiljeni taas ja kuulin uuden emännän sanovan että muista, tämä alamäki pihaan kertoo aina että olemme tulleet kotiin. Auto pysähtyi ja emäntäni laittoi minulle ensimmäisen kerran talutushihnan.
Silloin minua taas hieman jännitti. Nousimme autosta ulos ja lonkkani rupesivat hieman tärisemään. Piha oli vielä osaksi lumessa, toisin kuin Turussa ollessamme. Koko uusi perheeni rauhoitteli minua ja yhdessä tutustuimme hieman uuden kodin pihaan, ei minua enää paljoa pelottanut... kai.
Nousimme ulkoportaita uuden kodin eteiseen ja silloin taas jänskätti, täristen tutustuin uuteen kotiini hitaasti käyden huoneet läpi yksi kerrallaan. Noin kymmenen minuutin päästä olin saanut käytyä kaikki paikat läpi ja huomasin että tämähän on ihan kiva paikka. Uusi laumani tuntui ihmettelevän että kuinka nopeasti totuinkaan heihin ja meidän yhteiseen kotiin. Sitten rupesinkin kaikkien yllätykseksi loikoilemaan lattialle.
Loppuilta meni hienosti ja opettelimme ruokailutapoja ja kävimme välillä ulkona josta tulikin kamala kiire sisälle tekemään pissa paperille... emäntä yritti selittää että voisi pissata myös ULOS? mitä, eihän siellä ole edes paperia?
Ilta venyi puolille öin ja sitten rupesinkin nukkumaan omalle pedille josta heräsin sunnuntai aamuna, kun uusi perheeni kolisteli kahdeksan maissa. Nukuin koko yön ja edes pissalla en yöllä jaksanut käydä. Pitkä päivä vaati veronsa.

Bright Spot Oliver Almighty eli "Eetu"

Olen syntynyt 31.12.2010. Vanhempani ovat isä DEMI BLJU DRIM LOVELY LAD ja emä MULTI CH MACROYS ALLMIGHTY TILLI. Kasvattajana toimii Mirka Rosling ja kennelin nimi on Bright Spot Turussa.
Luonteeltani olen vähän ujon sorttinen ja tarkkailen asioita vähän tarkemmin, enkä välttämättä ryntää päätä pahkaa uusiin seikkailuihin.

Odottelinkin jo hyvän aikaa että löytyisikö minulle oma ihana koti ja uusi lauma.
Niin vain kävikin. Eräänä kauniina lauantaina, tarkemmin sanottuna 16.4.2011
saapuikin nelihenkinen perhe jostakin kaukaa... oliko se Varkaus vai mikä ja
niin jouduinkin uuteen seikkailuun.

Useita tunteja meitä rapsuteltuaan ja ihmeteltyään tämä ihmislauma rupesi laittamaan
vaatteita päälleen ja kasvattajani Mirka napsautti minulle uuden tuttavuuden kaulaan, tuntuvat kutsuvan sitä
pannaksi? Nooh, täyttivät jotain papereita ja kantoivat jotakin pussukoita autoon ja
sitten jouduin sinne minäkin?!

Olin ensi alkuun ihan matalana auton lattialla oman
ja tutun viltin päällä ja kuuntelin vain auton ääniä. Pelotti niin vietävästi, mutta samalla olin myös
vähän kiinnostunut näistä ihmisistä. Matka oli kuulemma aika pitkä, ainakin näin vasta hieman matkustaneelle.
Puhuivat jopa jostakin viidestä sadasta kilometristä... no pitkälle se ainakin tuntui.
Alkumatkasta hieman oksetti ja kuolaakin meinasi vähän tulla normaalia enemmän.
Hieman ajettuamme huomasin että ei tämä nyt niin kamalaa ole ja aloin nukkumaan.
Kehuivat jälkeenpäin että matka meni todella hienosti. Perillä odottikin vähän jännittävä
paikka, uusi koti!