Hei kaikki, jos näette liikenteessä nopean ja upean kerryn jolla vilkkuu kaulassa sinistä ja punaista valoa niin se olen minä! Syyspimeiden tultua väsättiin valjaisiin tuollainen vilkkuvalo ja se kaulassa on ajeltu pitkin maita ja mantuja.
Tosiaankin ajeltu... nyt on käyty isännän kanssa puolenkymmentä kertaa ajamassa rantatien lenkki pitkän kaavan kautta polkupyörällä. (isäntä ajaa ja mä JUOKSEN!) On muuten taivaallista kun saa päästellä oikein kunnolla. Meillä synkkaa hyvin yhteen ja keskityn juoksemiseen pelkästään, edes tien ylittänyt kissa ei minua häirinnyt. Katson välillä isäntää ja kiristän tahtia hetkeksi ja sitten löysätään taas, hauskaa!
Eilen meinasi isäntä lentää tangon yli, kun jouduin vastaamaan mulle haukkuneelle vastaantulijalle ja isäntä vähän säikähti. Onneksi hiljennettiin jo ajoissa, kun tuli vastaantulijoita. Tosin aika sama jos se olisikin kaatunut, hyppäshän se eilen iltapäivästä perämoottorin kanssa kellarin portaat alas... varmaan isäinpäivän kunniaks tai jotakin?
Olin Emilian kanssa ulkoilemassa ja huomasin kun se katos ryminällä portaat alas, ihan hiljaa oli, ei edes kiroillut kuten yleensä. Pääteltiin siitä että ei sitä sattunut ja mentiin sisälle Empun kanssa. Tuli se ukko perässä aikanaan sitten sisälle ja vetäytyi sänkyyn nuolemaan haavojaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti