Koirakoulussa

Eilen pääsinkin emännän ja isännän kanssa sinne paljon puhuttuun kouluun. Menimme autolla koirakentille ja mikä näky minua kohtasikaan perillä. Siellä oli varmaan kymmenen muutakin koiraa ja ne kaikki seisoivat hiljaa paikallaan! Huomasin heti että nyt on jotain pahasti vinossa. Koitin vimmatusti päästä lähimpien luokse ja samalla karjuin että HEI! OLETTEKO HEREILLÄ! Ei vastausta. Kaikki olivat kuin hypnotisoituja, tuijottivat vaan tyhjin silmin kentän keskipisteessä olevaa naista. Olin niin epätoivoinen tästä uskomattomasta näystä, että yhdessä vaiheessa etutassuni rupesivat vetämään eri suuntiin sivuille ja silloin ei ollut kivaa. Emäntä koitti hyssytellä ja hypnotisoida minuakin, mutta en langennut siihen ansaan. Koitin kaikin keinoin saada muut toverit herämään horroksestaan ja kas, muutama alkoikin taas elää ja jutella. Kohta taas kaikki olivat aivan hiljaa. En jaksanut tällä kertaa kuin puoli tuntia saada toisia pelastetuksi. Kyllä minulla riittää vielä aika paljon opetettavaa...