Olemme käyneet nyt kahtena iltana harjoittelemassa raunoissa rämpimistä. Paikan virkaa on toimittanut kivinen kelkkareitti. Tänää kuuntelin reissun jälkeen salaa kun isäntä kehui minua emännälle. Olin kuulemma jo menomatkan jälkeen hermorauniokoira! Se on varmaan jotain tosi hienoa!
Parasta noilla reissuilla on ollut ilman hihnaa oleminen. Se on aika helppoa kun seuraan vaan ihmistä ja en vaeltele kovin kauas niin tuntuvat olevan tyytyväisiä.
Isäntä koitti usuttaa minua joidenkin isojen jälkien perään, mutta ajattelin että voi olla viisaampi kun en seuraa oman pääni kokoisia sorkan jälkiä yhtään mihinkään.
Totta puhuen en tunne itseäni oikein varmaksi vieläkään autossa, vaikka tiedänkin että kun sillä ajellaan niin päästään sitten johonkin kivaan paikkaan tekemään jotain jännää. En vaan mahda mitään että pelkkä ajatuskin autosta alkaa puistattamaan. Itse asiassa siinä on vähän ristiriitaa... jos on maha täynnä niin minua ei pelota mikään. Öhkin pihallakin vähän sinne tänne ja olen kiinnostunut muista koirista, mutta kun on nälkä ja ruoka- aika tulossa olen aika arka kaikelle erilaiselle. Eli autossa täytyisi olla maha täynnä, mutta sitten tulee oksennus? Voisikohan tuo johtua siitä verensokerista josta ukki välillä puhuu?
Maanantaina meidän piti mennä perustottelevaisuus kurssille, mutta vettä tuli taivaan täydeltä ja oltiin kaikki yksimielisiä että ei lähdetä minnekkään sateeseen seisomaan.
Olen opiskellut tällä viikolla olemaan yksikseni 2-3h kerralla ja ompa ollut kiva nukkua oikein rauhassa.
Huomenna on kylpyilta ja pe mennään sinne trimmaukseen. Viikonloppuja kaikille ja nuolkaa kaikkea mitä pihalta löydätte :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti